Suksi Heurekaan

Viime sunnuntaina suksittiin porukalla kohti Heurekaa. Hypättiin junaan ja otettiin suunnaksi Tikkurila. Uusi talviurheilunäyttely kiehtoi itse kutakin (ehkäpä eniten just mua :D) ja kyllähän sieltä löytyikin vaikka mitä kivaa ihan jokaiselle, jota ei välttämättä ihan heti uskoisi Heurekan sivun kuvausten perusteella. :)

Talviurheilunäyttelyssä päästiin rakentamaan mm. iglua (kuvan iglu on meidän porukan rakentama! Tosin jouduttiin katsomaan ohjeita, vaikka mukana olikin tulevaisuudessaan insinööriksi haluava ihminen... :D)
heittelemään lumipalloja, kiipeileimään seinää pitkin, luistelemaan, kokeilemaan ampumahiihtoa...
Klasikkonäyttelyssäkin oli hauskoja juttuja ja ehdottomasti jännittävintä koko reissussa oli pyöräillä korkealla narun päällä. Kyllä sitä pikkuveljeä sai vinkua ikuisuuden seuraksi, ja lopulta pikkuveljen pyöräily narulla päättyi siihen kun kiljun ja hypin toisessa päässä että älä katso alas, katso vaan muhun, ei mitään hätää. Kuulemma ylireagoin. :D

Planetaariossa käytiin katsomassa planeetoista kertova esitys, Olihan se ihan mielenkiintoinen, mutta omasta mielestäni mielenkiintoisin kohta oli kyllä alun syntymäpäiväonnittelu jollekin yleisössä istuvalle pojalle. Voin sanoa että planetaario ei ole ihan mun juttu, mutta matkaseuralaisia kyllä kiinnosti, jopa pienimmäistä joka on vasta 6v!

Planetaarion jälkeen mentiin syömään jotain välipalaa Heurekan kahvioon ja oli kyllä todella hyvää vaikkakin myös kallista. Kuvan graavilohileipä maksoi melkein 6 euroa, mutta oli kyllä hintansa väärti ja oli todella täyttävä. :)

Maisemia sillalta oli ihana katsella. Muutama sorsa laskeutui lampeen ja olisi vain tehnyt mieli jäädä sillalle seisomaan ja katselemaan.

Mun yks ehdottomasti lempparitekeminen on kävely vieraissa kaupungeissa. Ette voi uskoakaan kuinka paljon mä rakastan kävelyä esim. Helsingissä, Kouvolassa tai vaikkapa Tikkurilassa. Ehkä mä olen luonteeltani seikkailija tai ihan vaan haaveilija. Kyllä mä kotikaupungissakin tykkään kävellä, kävelen esim. ihan vapaaehtoisesti koulumatkat, mutta usein tutussa maisemassa tuppaan vain kiiruhtamaan. Vieraammissa paikoissa jaksan katsella ympärille ikuisuuden ja jaksaisin kävellä tuntikaupalla. Sen takia tykkään myös junassa matkustamisessa, sillä tykkään vain katsella ikkunasta ulos ja tuijotella maisemia. :D

Otettiin paluumatkalla vielä juoksukilpailu sisaruksien kesken, mutta mun oli pakko luovuttaa ja kääntyä ympäri kun tajusin toisella puolella siltaa olevat rakkauslukot. Rakkauslukot on toinen asia mitä rakastan. Jotenkin musta on vaan niin ihanaa ajatella, että jotkut ihan tosissaan kiinnittää lukon siltaan ja heittää avaimen joen pohjaan. Enmä tiedä, ehkä mä tosiaan oon haaveilija.

Mut toisaalta, haaveilussahan ei oo mitään pahaa vai mitä?